Gloating

Blogiin en ole ehtinyt nyt vähään aikaan ihan niin paljon panostamaan, kun olen aloittanut uudessa työssä ja on vienyt oman aikansa opiskella sekä käytännöt että teoriat tarvittavalle tasolle. En edes aio valehdella, että tulevaisuudessa yrittäisin panostaa näihin elokuvajutskiin yhtään enempää. Tällä hetkellä elämässä vain on parempi fiilis pitää blogia vähän taustammalla ja pitää tätä vain epäsäännöllisenä projektina. Olen vankka uskoja siihen, että on hyvä kuunnella intuitiotaan ja tehdä asioita, joita vaisto kertoo hyviksi aina kullakin hetkellä. Lisäksi olen astunut jonkin sortin harmaalle zonelle elokuvataiteellisessa mielessä - tarkoittaen, että syvempiasteinen himo elokuviin on hiipunut hieman - eikä minulla ole mitään tavoitteita katsoa oikeastaan yhtään elokuvaa - mikä on hyväkin asia, sillä nyt elokuvat toimivat minulle vain viihteenä. Huoli kuitenkin pois, olen vuorenvarma, että jossain kohtaa taas liekit syttyvät kovemmalle asteelle ja elokuvat alkavatkin taas kiinnostamaan uudella lailla. Ja sen lupaan, että blogia en laiminlyö - vaikka vähän iisimmin suhtaudunkin tällä hetkellä näihin jutskiin. Kuulostaapas vakavalta... ilmaistakseni nyt yksinkertaisen asian yksinkertaisemmin: blogissa yhä häärin, mutta en hiki hatussa. Ja se on ihan fine.

Asia, mistä kuitenkin tulin nyt jutskaamaan on uusi elokuva nimeltä King Arthur: Legend of the Sword. En ole kyseistä elokuvaa ollut katsomassa. Mutta näyttää siltä, että elokuvasta on muotoutumassa suuremman asteinen floppi. Ja ollakseni mahdollisimman omahyväinen, ilkeä, itsekeskeinen - minusta se on aivan loistava asia! Voin tietenkin puhua vain omasta puolestani sanoessani, että minua ei kiinnostanut kyseinen elokuva sitten yhtään. Ylipäänsäkin aiheena ihan tylsä - jotain keskiaikaista äijäilyä, mutta sen lisäksi jollain käynyt oikein kunnon älyväläys tehdä muutenkin kämäisestä ajankuvata vielä pimeämpi. En edes katsonut elokuvan traileria, kun ne promokuvat, mitä jossain netissä pyöri näyttivät niin pimeiltä, niin pimeiltä. Elokuviin mielestäni saisi ihan palkata valaistusmiehet ja ihan maksaakin heille. Mistä pääsemmekin itse asiaan. Elokuvan budjetti oli siis 175 miljoonaa dollaria. Tiedän, ettei se kuulosta elokuvascenessä paljolta - tehdäänhän elokuvia isoimmillakin summilla aina jopa 300 miljoonaan dollariin asti. Mutta oikeasti, kun ajattelee kuinka suuri summa tuollainen 175 miljoonan könttikin on, niin on se ihan liikaa. Etenkin tämän aiheen elokuvalle. En tiedä, kuka studiopomo on antanut vihreää valoa tälle projektille tuollaisella budjetilla. Ainakin se heppu, kuka on tehnyt mielipidemittaukset, että löytyykö tuhannelle Arthur-filmatisoinnille kysyntää, ansaitsisi saada potkut. Ne vähäiset ihmiset, joita aihe ehkä kiinnostaa, ovat varmasti tylsistyneet aiheeseen jo sadannella remake-kerralla, eikä sekään porukka luultavasti iso ole. 

Mutta en aio teeskennellä, etten tietäisi miksi, leffa on saanut niinkin paljon rahaa kuin se on saanut. Se johtuu siitä, että se niin mies-dominoitu leffa. Ukot taistelemassa miekkojensa kanssa ei kyllä perinteisemmäksi juoniterritorioksi voisi leffa muuttua. Jos pääosassa olisi ollut nainen (ja minua inhottaa olla Se Tyyppi, joka aina marmattaa tälläiseen feminazi -sävyyn näistä asioista, mutta) leffa ei olisi saanut puoliakaan näistä rahoista. Faktahan tämä ei ole, mutta vuosia elokuvamaailmaa seuranneena, uskaltaisin tehdä tälläisen analyysin. 

Sitten, luin elokuvan wikipedia-sivulta, että elokuvan markkinointiin käytettiin ainakin 135 miljoonaa dollaria. Jos ette pidä elokuvan 175 miljoona budjettia suurena, niin kaikkien on pakko myöntää, että 135 miljoonaa dollaria markkinointiin on aivan käsittämätön summa rahaa. Ja se meni nyt sitten kankkulan kaivoon se summa. Mikä on täysin ansaittua. Ymmärrettkö, että 135 miljoonalla dollarilla olisi saanut tehtyä 135 hyvää elokuvaa!? Sen sijaa se käytettiin tälläisen leffan promoamiseen. Lähtökohtaisesti minua ärsyttää todella paljon, että surkeat leffat saavat ihan törkeän summan rahaa, vain koska. Ja sitten oikeasti hyvät indie-elokuvat joutuvat taistelemaan viimeisen asti saadakaseen muutaman roposen studioiden ylijäämäbudjeteista. 

Toivottavasti tästä on jotain opittu ja tulevaisuudessa rahat keskitetään elokuville, jotka oikeasti generoivat kysyntää ja kiinnostusta yleisöstä - eikä vain räiskitä rahaa johonkin suuntaan, koska paperilla joku leffa tuntuu jonkun keski-ikäisen studiopomoäijän mielestä hyvältä. Erityisen paljon nautin nyt tästä flopista, että ehkä tänne Suomenkin levitykseen oikeasti harkittaisiin, että mitä lähetetään. Tälläiset surkut pääsevät yleensä automaattisesti ja oikeasti hyviä leffoja joudutaan vinkumaan jostain Finnkinon Face-sivuilta aina kuukausi tolkulla.


...=)

Lozenge Awards 2016 by: Cinema Lozenge

[Ehdokkuudet]
Yleensä minulla on aika selvät sävelet suosikkieni kanssa, mutta tänä vuonna voittajien valitseminen oli jotenkin erityisen vaikeaa. Ehkä se kertoo jotain viime vuoden elokuvien monipuolisuudesta. Niitä oli vaikea vertailla keskenään. Täten, voittajat:

Best Actor
Ben Foster
{Fosterista huokuu se, että hän kunnioittaa omaa ammattiaan. Hän tekee työnsä huolella ja tarkasti, mutta sen lisäksi hän saa tässä roolissa kiinni jostain syvemmästä tasosta. Hän menee näyttelemisen toiselle puolelle. On kuin hän sulautuisi tähän henkilöön.... minkä seurausta on uskomaton aitous ja realistinen emootio. Yksi parhaista roolisuorituksista, joita olen nähnyt.}

Best Actress
Jessica Chastain
{Sekä Amy Adams, että Isabelle Huppert, että Jessica Chastain antoivat yhtä lailla täydelliset roolisuoritukset valkokankaalla, vaikkakin hyvin erilaiset. Chastainin valitsin voittajaksi lähinnä siksi, että hän on jokaisessa roolissaan niin erilainen ja yhtä lailla vaikuttava. En ole nähnyt häneltä huonoa näyttelijäntyötä - mikä on paljon sanottu.}
Best Movie:
Hell or High Water
{Uskon, että meillä kaikilla on jonkinlainen kaipuu loppuja kohtaan. Janoamme päätöstä, sulkeutumaa. Siksi kulutamme tarinoita. Ne tarjoavat sen jonkinlaisen päätöksen. Tarinoissa on aina loppu. Se kiehtoo meitä ihmisinä. Hell or High Water on kaunis kuvaus lopusta. Koko elokuva on kuin yhtä päätöstä. Tämän takia elokuvan tulkinnan maaperä on hedelmällinen, vaikka se sijoittuukin kuivalle Teksasin aavikolle.}
Best Costume Design
A Bigger Splash
{A Bigger Splash ei ole parhaita elokuvia, jota olen nähnyt, mutta se toimii mainiona turistioppaana tuolle Välimeren seudun raikkaalle miljöölle. Koko elokuvan on todella hyvännäköinen. Mukaan lukien puvustus. En edes tiennyt, ennen tämän palkinnonjaon yhteydessä tutkimista, että Dior on ollut suunnittelemassa elokuvan vaatteistoa.}
Best Villain
Amy Adams
{Haluaisin, että elokuvantekijät ottaisivat enemmän riskejä antagonistiensa kanssa. Koen, että se on melko tutkimaton aluevesi, sillä sen kanssa on vaarana aina se, että pahis ei ole tarpeeksi pelottava - siksi tyydytään sellaiseen klassiseen varjoissa lymyilevään pahikseen. Nocturnal Animals menee rohkeasti sinne, minne kukaan ei ole aiemmin mennyt. Tässä otetaan toisenlainen ote antagonistin rooliin ja leikitellään sillä, mitä se voi olla ja Adamsin roolisuoritus kruunaa kaiken.}
The Biggest Disappointment
La La Land
{Luultavasti minä olen väärässä. Suurempi todennäköisyys on, että elokuva on oikeasti ihan törkeän hyvä. Minun makunystyräni eivät vain ole virittyneet oikein. Mutta minusta La La Land on auttamattoman kömpelö elokuva.}
Most Underrated Performance
Trevante Rhodes
{Ihmettelen vieläkin, miten Trevante Rhodes teki roolisuorituksensa Moonlightissa. Miten hän sai niin paljon tunnetta hiljaisuuksiin, dialogin aukkoihin. Ja miten hän sai niin paljon sanottua niin vähillä vuorosanoilla. Saan kylmiä väreitä kun ajattelenkin hänen roolisuorituksensa voimaa.}
Oscar Snub
Jessica Chastain
{Chastainilla tulisi olla jo tässä vaiheessa kolme Oscar-pystiä. Olen todella mykistynyt tämän näyttelijän edessä.}
Best Script
Hell or High Water
{Hell or High Water ei varmastikaan ole elokuva kaikille. Mutta minä saan olla subjektiivinen ja ylistää sitä ajan loppuun asti. Harvoin on elokuva ollut niin vaikuttava, että oksat pois. En keksi yhtä valituksen sanaa. Kaikki osa-alueet toimivat elokuvassa. Henkeäsalpaava kuvaus, joka sysää meidät keskellä avaraa, mutta autiota miljöötä. Näyttelijäntyö, joka on täynnä selkärankaa ja rehellisyyttä. Ohjaus, joka hahmottaa jokaisen tematiikan osa-alueen niin täyteläästi katsojan silmille. Loppupeleissä kuitenkin eniten ihailen Taylor Sheridanin käsikirjoitusta. Jotkut kirjoittajat ovat hyviä dialogin parissa, toiset luomaan kauniita narrativiisia arkkeja. Sheridan pystyy kaikkeen. Hän tekee roolihahmoista aitoja, luonnollisia ja silti mielenkiintoisia. Hän pitää katsojan huomion elokuvassa viihdyttävällä juoniarkilla sekä pystyy sanomaan jotain maailmasta ja ihmisistä, jotka on ottanut kohteekseen. Bravo!}
Inspiration Award
Octavia Spencer
{Olen rakastunut Octavia Spenceriin. Ennen kaikkea lahjakas näyttelijä, mutta myös siksi inspiroiva, koska on raivannut tietä Hollywoodissa, vaikka sellaista hänellä ei ole ollut. Ennen hänen astumista tähtitaivaalle, siellä ei yksinkertaisesti ollut ketään hänen laistaan ja se olisi ollut ennenkuulumatonta. Mutta en voi sanoin kuvata, kuinka suuri merkitys hänellä on ollut ja tulee olemaan. Viime vuoden Oscar-ehdokkuus oli hänelle jo toinen ja se merkitsi enemmän kuin ihmiset ehkä uskovatkaan. Moni on voittanut yhden Oscarin ja vielä enemmän on saanut yhden Oscar-ehdokkuuden. Mutta vain harva voi sanoa voittaneensa ja olleensa useasti ehdolla. Tähän pystyvät vain oikeasti suuret lahjakkuudet. On hienoa, että Spencer nyt lasketaan sellaiseksi.}
Career Sidestep
Reese Witherspoon
{Tuottajan roolin omaksunut Witherspoon on jo usean vuoden ajan saattanut upeita projekteja päivän valoon, mutta jotenkin vasta nyt olen havahtunut hänen työnsä tärkeydelle. Hän myös raivaa omalla tavallaan polkuja naisvetoisille tarinoille. Hän ei istu valittamassa asioista, kuten niin moni muu, vaan oikeasti tekee asialle jotain.}
Actually Funny
Renee Zellweger
{Zellweger on todella hieno näyttelijä. Draaman lisäksi, hänen komeedinen ajoituksensa on ihan kultaa. En edes jaksa ylistää häntä enempää. Mitä olisi Bridget Jones ilman Renee Zellwegeriä? Vähän sama kuin kysyisi, mitä olisi Indiana Jones ilman Harrison Fordia? Tai Han Solo...ilman Harrison Fordia?
Best Cinematography
Arrival





Best Score
Hidden Figures

Best Ensemble
Captain America: Civil War

...=)

LinkWithin